Kerrostalokyttääjä :)

MySpace Graphics

Ässä & Ässän aarteet

Ässä on ihana!

Tiistaiaamuna avasin kissoille parvekkeen oven ja istuin itse tähän koneelle. Hetken kuluttua valkomusta ohjus syöksyi ohitseni. Ässällä on tietty tyyliä syöksyä KARKUUUUUUUUNNN! silloin kun sillä on jotain sellaista mikä ei ole tarkoitettu sille. Tällainen ohjus meni selkäni takaa, joten lähdin perään. Hahaa, mun lankakerä! Mulla on joitain lankakeriä parvekkeella tuulettumassa ja Ässä lankafriikkinä oli napannut yhdestä pussista mieleisensä kerän, Highlanderia tietysti kun se on melkein kokonaan villaa. Poistin kerän vaarasta (eli sitä potkuttavalta kissalta). Hetken kuluttua Ässä palasi parvekkeelle ja singahti jälleen ohitseni.

Fiksu poika, oli nimittäin käynyt hakemassa uuden samanlaisen kerän :) Nappasin senkin pois (mikä ilonpilaaja olenkaan) ja hain loput 8 kerää parvekkeelta suojaan. Ässä nimittäin olisi hakenut ne yksi kerrallaan jos en olisi niitä jemmannut :)

Entä mitä tuo touhupakkaus tekee nyt? Se löysi mun pöydän alta tyhjän teippirullan. Tai ei oikeastaan rullaa, vaan sen sellaisen katkokelan vai miksikä sitä nyt nimitetään. Ässä nappasi sen suuhunsa ja painelee nyt ympäri kämppää aarre sussaan. Ässällä pitää aina olla joku lelu suussa, en tiedä mistä johtuu. Tosi huvittava tyyppi :) Nytkin se juoksee Lulan perässä teippikela suussaan. Äsken Lula onnistui säikäyttämään Ässän ja teippikela lensi Ässän suusta hienossa kaaressa. Ässä kävi hakemassa aarteensa takaisin ja vasta sitten lähti jahtaamaan Lulaa :)

Tuo on kyllä niin mainio pakkaus! Yhtenä iltana tein läppärillä listaa mun kissakirjoista. Yhtäkkiä huomasin, että Ässä seisoo mun muistitikun päällä, tapittaa mua ja kehrää kun syliin pitäis päästä. Se vaan, ettei tuo muistitikku oikein tahdo kestää sitä, että 3 kg painoinen kissa seisoo koko painollaan sen päällä kun tikku on koneessa kiinni. Ja kyllä, Ässä pääsi kuin pääsikin syliin :)

Tänään mun pitäisi taas ommella näyttelyverhoja tuon ylivilkkaan lapsukaisen kanssa... ounou! Kokemus kertoo, että kissa roikkuu milloin mun jalassa ja milloin ommeltavassa kankaassa :)

In memoriam - Mikko 7.7.1999 - 1.11.2009

Tänään kotikissa Mikko sai siivet ja lensi pois. Mikon munuaiset ja maksa eivät enää jaksaneet, kaikki arvot olivat pilvissä. Anoppi teki eläinlääkärin kanssa päätöksen, Mikko sai mennä.

Mikko ei ollut mun kissa, mutta mulle silti kuin oma - ja niin, niin rakas. Vuoteen 1999 saakka pelkäsin kissoja. Sitten tapasin Mikon ja se opetti mulle, ettei kaikki kissat ole arvaamattomia. Mikko ei koskaan raapinut tai purrut. Mikko vain kehräsi ja oli onnellinen kun joku jaksoi rapsuttaa.

Nyt tuo lempeä nallekarhu on poissa. Aamulla vielä silitin Mikon samettiturkkia ja toivoin, että Mikko paranee pian. Kun aamulla menin katsomaan Mikkoa, se nousi ylös lattialta ja puski kuten aina vaikka takajalat eivät enää kunnolla kantaneet. Mikko katsoi mua silmiin ja sen kasvot sanoivat "Hyvästi, ystäväni".

Mikon on nyt parempi siellä missä ei ole kipuja. Meidän Mikon ystävien vain on vielä paha olla. Ajan mittaan olo varmasti kuitenkin helpottuu ja voimme muistella yhdessä Mikkoa sillä lämmöllä ja rakkaudella, mikä Mikosta aina huokui.

Kiitos Mikko näistä kymmenestä yhteisestä vuodesta. Olisin toivonut vielä ainakin kymmentä samanlaista vuotta lisää, mutta aina ei käy niin kuin toivoo. Olet aina muistoissani, Mikko Samettiturkki.

Kissanruohosta on moneksi

Kävipä sitten niin, että tuo Pekun Lohjan näyttelystä saama ruoho iti yllättävän nopeasti. Ilmeisen tuoretta tavaraa siis :) Vajaassa viikossa oli meidän kissoilla kiva massunputsausviidakko.

En kuitenkaan heti sunnuntain (18.10.) antanut ruohoa kissoille, tarkoitus oli antaa se maanantaina. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että Ässä toi Sammatin esittelynäyttelystä meille vatsataudin ja siihen sairastui koko konkkaronkka Lakua lukuun ottamatta. Rouva teräsvatsahan ei vatsatauteja sairastele, ei siihen mitkään tarttuvat pöpöt koskaan näytä tarttuvan. Ruohon annoin siis kissoille vasta maanantai-iltana (19.10.), kun porukan vatsat alkoivat palautua normaaleiksi. Paitsi Ässän, jolla tauti olikin sitten vähän sitkeämpi ja kesti keskiviikkoon asti. Ässä kuitenkin jaksoi koko ajan leikkiä lähes normaaliin tapaan ja sain pojan juomaankin.

No niin, asiaan siis! Meillä kaikki kissat tykkää ruohosta. Rynnistys oli melkoinen, kun hieman heikossa hapessa ollut lauma huomasi, että nyt on kissanruohoa tarjolla. Olin siinä jo jäädä rynnivän lauman jalkoihin, mutta nopeasti työnsin ruohon eteisen lattialle ja pakenin vähän kauemmas seurailemaan tilannetta. Melko kaunis näky, kun neljä täysin eri näköistä kissaa kokoontuu yhden kissanruohoastian ympärille viettämään mukavaa hetkeä.

Totuttuun tapaan Peku nyhti jokaisen ruohonkorren juurineen ja söi vasta sitten, siemenet kuitenkin jätti syömättä. Laku ja Lula rouskuttivat kuin pienet ruohonleikkurit. Ässä otti mallia oppi-isästään Pekusta ja nyhti korret juurineen, mutta Ässä söi myös ne siemenet... Narskutus vaan kuului kun Ässä teki siemenistä selvää (söi se tänään kuivan spagetinkin ihan viimeistä pätkää myöten ja yritti ryökäle syödä mun sukkapuikonkin).

Viikko sitten Ässällä oli aamulla toooooosi tylsää kun ei saanut mammaa hereille. Jotain pientä virikettä piti siis kehitellä. Isot pojat (lue: Peku) oli kertoneet, että pääsiäisenä koristellaan ruoho värikkäillä tipuilla. Ässä ei siihen hätään löytänyt pääsiäistipuja, mutta kävi hakemassa lelukorista kaikkein värikkäimmät hiiret. Ne se sitten ripotteli mahdollisimman keskelle kissanruohoa.

Ongelma tuli siinä kohtaa, kun hiiret piti saada pois ruohon keskeltä. Niinpä ne piti kaivaa sieltä ja käyttää vähän voimakeinojakin. Oli muuten aika mielenkiintoinen näky eteisessä kun silmät ristissä sinne vaapuin. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on tässä kuva todistusaineistoksi :)



Jaa että mistä tiedän Ässän touhuilut vaikka nukuin? Tietysti siitä, että se touhuili samaa jo edellisenä iltana. Ei vain saanut ruohoa ulos astiasta silloin. Alan taas muistaa, miksi olen suosinut tukevia kissanruohoastioita noiden valmiiden lärpäkkäiden sijaan :) No mutta, oli lapsella ainakin hauskaa muotoillessaan kissanruohoastiaa uudelleen ja heitellessään ruohoa pitkin eteistä. Olipahan vaan homma rapsutella nuo ruohon kasvualustat irti laminaattilattiasta... Nooh, mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että kissoilla olisi aina kivaa :)

Näyttelykuulumiset 11.10.2009

Tänään oli vuorossa Lohjan seudun eläinsuojeluyhdistys ry:n Kotikissojen kissakatselmus eli pienimuotoinen kotikissanäyttely Lohjan Harjulassa. Aamulla mukaan nappasin molemmat pojat eli Pekun ja Ässän. Peku on tällä hetkellä jokseenkin ryönäroope, turkki hoitamattoman näköinen vaikka olen sitä kyllä harjaillut ja rintakarvoissa roikkuu milloin mitäkin aina ruoasta ruohonkorsien kautta karvapallo-oksennukseen. Otin Pekun kuitenkin mukaan, kun poika tykkää esiintyä :)

Tapahtuma oli oikein mukava, kissoja taisi olla paikalla kahdeksan (kolme pentua ja viisi aikuista). Kissat jaettiin pentuihin ja aikuisiin. Palkinnot olivat kivoja, ruusukkeen lisäksi sai kissanlelun ja jotain muuta pientä. Pekulle mulla oli oma kevytmetallihäkki mukana ja ihan vain kokeeksi laitoin myös Ässän Pekun häkkiin. Ajattelin ettei Peku välttämättä pidä ajatuksesta, se kun on vanhemmiten vähän äksyyntynyt, mutta pojat tulivat oikein hyvin juttuun keskenään :)

Ässä teputteli myös valjaissa aika paljon. Arvostelussa Ässä käyttytyi yllättäen paljon paremmin kuin Pekua. Pekua harmitti liukas pöytä ja se, että olin samalla puolella pöytää kuin tuomari mitä Peku ei tahtonut millään hyväksyä. Peku on kissa, joka pitää rutiineista ja siitä että asiat tehdään aina samalla tavalla ja kun nyt oli ensimmäinen kerta koskaan kun olin samalla puolella pöytää tuomarin kanssa, oli Peku todella loukkaantunut.

Ässä yllätti mut täysin voittamalla pentuluokan! Ässä sai myös erikoispalkinnon makeimmasta värityksestä. Huomasin jo eilen Kirkkonummella, että Ässän musta nenä kiinnittää tosi monen ihmisen huomion :) Palkinnoksi Ässä sai keraamisen ruokakupin sekä rapisevan kissanlelun.

Peku sijoittui aikuisten luokassa viimeiseksi, mutta sai silti palkinnoksi samanlaisen lelun kuin Ässä (nyt ei tartte poikien tapella siitä kumpi saa leikkiä pallolla) sekä kissanruohoa. Kissanruoho laitettiin heti itämään ja pian Peku varmaan pääsee jo napostelemaan sitä, yleensä nuo itävät tosi nopsaan. Palkinto olikin Pekulle erittäin sopiva, se kun on ihan hulluna ruohoon :)

Näyttely oli oikein mukava tapahtuma ja ensi vuonnakin meiltä lähdetään jollain kokoonpanolla mukaan. Tällaiset pienet tapahtumat ovat oivallisia mahdollisuuksia edustaa kotikissoja.

Näyttelykuulumiset 10.10.2009

Ässän kanssa käväistiin Kirkkonummella rotukissanäyttelyssä. Näyttely oli Ässän ensimmäinen ja en oikein tiennyt mitä odottaa. Tai tiesin kyllä millaista sijoitusta odottaa, koska kotikissoja ei jaeta rotukissanäyttelyissä erikseen pentuihin ja aikuisiin ja pennuilla ei juuri ole mahdollisuuksia pärjätä aikuisille. Eikä me pärjäämään mentykään vaan hakemaan kokemusta :) Eikä pärjääminen ole mulle mitenkään oleellista vaan se, että mulla ja kissoilla on mukava yhteinen harrastus josta nauttii niin kissat kuin palvelijakin. Kotikissojen arvostus on Suomessa valitettavasti niin alhaista, että sitä on pyrittävä nostamaan kaikin keinoin - ja yksi hyvä keino on tuoda näytille terveitä, kauniita ja hienosti käyttäytyviä kotikissoja.

Ässällä oli vastassa kaksi konkaria, Romeo (maailmanvoittaja vuosilta 2004, 2005 ja 2008) ja Rasmus. Luonnollisesti voiton kotiin vei komea Romeo, toiseksi sijoittui Rasmus ja Ässä sitten sijoittui kolmanneksi. Ässän kanssa käytiin vähän ostoksilla ja Ässä keräsi heti oman fanilauman kasaan :) Tuomarin käsittelyssäkin Ässä käyttäytyi oikein mallikkaasti ja jopa kehräsi tuomarille. Tuomari jutteli Ässälle paljon, mutta ranskaksi joten palvelija oli vähän pihalla. Arvosteluseteli on kirjoitettu ilmeisesti englanniksi, mutta kolmea sanaa enempää en saa siitä selvää. Täytyy varmaan skannata jossain vaiheessa ja heittää jollekin foorumille josko joku osaisi tulkita tuomarin käsialaa paremmin :)

Reilun viikon päästä näyttelyyn

Reilun viikon päästä lähden Ässän kanssa näyttelyyn. Näyttely on Ässän ensimmäinen ja lienee sanomattakin selvää, että "hieman" jännittää. Ässä kun aloittaa heti vaatimattomasti rotukissanäyttelystä. Rotukissanäyttelyissä kotikissoja ei jaeta eri luokkiin iän mukaan kuten kotikissanäyttelyissä. Jako luokkiin tapahtuu ainoastaan karvanpituuden (lyhytkarvaiset ja pitkäkarvaiset) ja sukupuolen (urokset ja naaraat) mukaan. Ässä kilpailee lyhytkarvauroksissa ja odotan että vastassa olisi komea maailmanvoittaja vuosilta 2004, 2005 ja 2008 eli Romeo. Toivottavasti muitakin lyhytkarvauroksia on paikalla että saadaan vähän kilpailua :)

Ässä on jo jonkin aikaa osoittanut terveen teinikollin merkkejä. Se on mm. keksinyt merkkailemisen ilon ja osaa varsin näyttävästi pistää vastaan jos ei ole ihan samaa mieltä jostain asiasta. Kilttihän Ässä on kuin unelma, mutta osaa kyllä pitää jokseenkin pahoja ääniä... Noh, tuon kissan perusjuttelukin on melko omalaatuista ja äänekästä ja ääni muistuttaa ruosteista saranaa :)

On kyllä mielenkiintoista kuulla mitä mieltä tuomari ipanasta on. Rotukissanäyttelyissä kun harvoin näkee kotikissavauvoja. Vahvarikin tuli tänään joten ilmoittautuminen on mennyt perille. Meidän eläinlääkäri kyllä meinasi ettei Ässä pääse rokotuksillaan näyttelyyn (on saanut kolmoisrokotteen ja siitä kuukauden kuluttua tehosteen), mutta mun käsitykseni mukaan Ässän kyllä pitäisi päästä. Noh, jos ei pääse niin sitten käännytään takaisin. Tai ei ihan, mukana on myös Jarin sisko pitkäkarvaisen urospentunsa Monnin kanssa :)